Suorittaminen, puskeminen ja sinnittely, teetkö sinäkin niitä?
Tähän asti olen ajatellut, että kyllä kuuntelen kehoani, lepään kun on ollut tarve ja olen syönyt nälkääni yms. Nyt olen oppinut, että tämä on ollut aika kevyttä tuntemusta omaan kehoon. Lepo on eri asia kuin palautuminen. Ei kokonaan oman kehon viestien ohittamista mutta esimerkiksi vireystiloja en ole tunnistanut kunnolla tai ainakaan tehnyt niille mitään.
Jos olisin osannut kuunnella vireystilaa paremmin, olisin huomannut paljon aikaisemmin, että keho käy aika vinkeillä kierroksilla eikä rauhoitu edes yön aikana. Aamulla kun herää on kierrokset jo valmiina korkealla. Ei tarvitse kuin hypätä liikkeelle ja alkaa tapahtua. Toisaalta huomaan kaipaavani näitä kierroksia. Silloin sai älyttömästi aikaiseksi, sata rautaa tulessa ja hommat hoitui. Jossakin siellä flown ja ylikierrosten välissä suorittaminen oli vauhdikasta, kunnes ei enää ollut.
Suorittamisesta ja puskemisesta tulee väsymys väkisin jossakin kohtaa ja keho pysäyttää, kun pää ei ymmärrä sitä tehdä kunnolla. Pysähtyminen on antanut minulle mahdollisuuden oppia kuuntelemaan kehoani ja lepäämään. Nyt voin jo sanoa, että vireystilasta on tullut ystäväni ja on mukavasti matkassa mukana. Tunnistan alavireyteen tipahduksen paremmin ja keinot kuinka nostan itseni takaisin optimaaliseen vireystilaan. Ylivireyden kanssa edelleen huomaan miettiväni, että jos vain lisään kaasua ja annan mennä. Helppo ja tuttu tie, jota en kuitenkaan enää halua kulkea.
Vireystilojen säätelystä on tullut minulle yksi työkalu asiakastyössä. Asiakkaiden vireystilan mukaan joko nostan omaani tai lasken. Juuri sen verran, että lennossa olevat asiakkaat voivat rauhoittua ja alavireiset saavat energisemmän työnohjaajan. Sanoilla pääsee pitkälle ja vielä pidemmälle pääsee, kun kehon kieli on mukana työkaluna asiakastyössä.
Mutta mistä tulee tarve suorittaa ja puskea eteenpäin? Mikä saa sinut suorittamaan, puskemaan ja sinnittelemään? Vai oletko löytänyt rauhan olla ilman näitä elementtejä? Onko sinulla tilaa töissä olla suorittamatta ja sinnittelemättä?
