Kuinka nuoria naisia kohdellaan työpaikalla?

Kuuntelin Jenni Pääskysaaren kirjoittaman kirjan Martta, nainen joka kuoli eläessään, Storytelistä. Kirjassa Jenni kertoo saamastaan palautteesta radiossa työskennellessään. Minua välillä itketti ja ahdisti kuunnellessa, koska samaistuin joihinkin kohtiin isosti. Teen aivan erilaista työtä kuin Jenni, en ole julkisuudessa, en kaiken kansan arvosteltavana. Yhteistä meillä on työuran pituus ja ikä, ainakin hyvin lähellä ollaan.

Työurani aloitin yli kaksikymmentä vuotta sitten ja kuunnellessa Marttaa palasin alkuaikoihin. Nuorena naisena sain kuulla syömisestäni, syön liian vähän tai liian paljon. Ei ole luonnollista värjätä hiuksia, sain kuulla. "Johanna on niin laiha, että ei tarvitse väistää. Kyllä sinä sieltä mahdut." eikä tilaa annettu. Rintojani, takapuoltani ja reisiäni kommentoitiin ja kerrottiin millaisia fantasioita kommentoijien päässään niihin liittyy. Suututtiin ja huudettiin, kun komensin fantasioijat ulos. Minua kosittiin ja haluttiin viedä kotiin kokkaamaan tai täyttämään fantasioita. Nämä eivät tuntuneet hyvältä mutta mieleeni ei tullut kertaakaan, että tällaista ei tarvitsisi sietää.

Työnohjaajana sekä työyhteisön jäsenenä olen törmännyt työyhteisöihin joissa pelko ja/tai epäasiallinen käytös on läsnä. Joku työyhteisössä saattaa aiheuttaa pelkoa tai käyttäytyä huonosti tai se voi olla joku asiakas tai työtehtävä voi pelottaa. Pelko ja epäasiallinen käytös ei koskaan tuo mukanaan hyvää työilmapiiriä, päinvastoin. Ne vievät meidät valmiustilaan, vireystila nousee ylivireyteen tai laskee alavireyteen. Tällöin ei ole tilaa rauhalle, ajatuksille, optimaaliselle vireystilalle, jolloin kykenemme oppimaan ja ajattelemaan laajasti asioita. Huono kohtelu kapeuttaa ajattelua ja vie huomion selviytymiseen.

Työuran alussa en tiennyt näitä asioita. En osannut kiinnittää huomiota siihen kuinka tietyt asiakkaat saivat minut valmistautumaan pahimpaan. Ajattelin, että vahvuutta on kestää, selvitä ja mennä eteenpäin vaikka hampaita purren.

Jossakin kohtaa aloin kyseenalaistaa yksin tehtäviä kotikäyntejä päihteitä käyttävien asiakkaiden kotiin. "Jos sinulla on tuollaisia pelkotiloja, sinusta ei taida olla tähän työhön." vastasi mieskollega. Jatkoin yksin töitä. Minua on uhattu huumeneulalla, olen saanut tappouhkauksia ja mennyt väliin tappeluun, jotta se ei leviäisi sivullisten päälle minun vahtivuorollani. Selviytymiskeinoni löytyivät muualta kuin työyhteisöstä. Opin tulemaan toimeen itsekseni, kenties opin sen liian hyvin.

Pelko tai epäasiallinen kohtelu saattaa tuoda mukanaan häpeän. En pysty ja muut pystyvät kyllä. Toisten asenteet vaikuttavat. Saako tukea, apua ja pelottava asia pienenee vai jääkö pelon ja epäasiallisen kohtelun kanssa yksin. Tässä työyhteisöllä on iso merkitys. Jos työyhteisössä on turvallista näyttää pelkonsa sekä sanoa huonosta kohtelusta, tulla nähdyksi ja saada tukea ja apua, on mahdollista selättää pelko tai epäasiallisuudet yhdessä. Ilman pelkoa huonosta kohtelusta, rentona ja iloisena työ sujuu paremmin ja nopeammin.

Todella toivon, että nuorilla työtä aloittavilla naisilla olisi edessään turvallisempi työtila ja työyhteisö. Toivon arvostavaa kohtaamista, toisten kuuntelua ja rohkeutta pitää puolensa.